Avainsana-arkisto: Marikooli

Lyhyt yhteenveto vuodelle 2018


Nyt on hyvä tehdä pieni yhteenveto vuodesta 2018.

Vuosi jää mieleen tapahtumarikkaana, niin mukavana, kuin vähemmän mukavana.

Mukavana asiana voisi mainita seuraavia asioita:

Ametisti Aalto maljakko
Granaatinpunainen iso kivi kynttilälyhty
Ruusuvesi mariskooli
Vaaleanpunainen Tris tuikku

Omassa elämässä

Muutto uuteen kotiin
Hyvien ystävien auttaminen

Oman elämän komiikka

Nuorten suusta kuultu elämän totuuksia
Tyhjää saa pyytämättäkin (yrität saada asiat hoidettua ja saat vaan painokelvotonta tekstiä)

Aalto maljakoiden erikoiserät tänänvuonna (jotka olen huomannut)

Ametisti (myynnnissä muutamissa kaupoissa)
Kupari (on ollut aikaisemmin tuotannossa)
Lohenpunainen (on ollut aikaisemmin tuotannossa, myynnissä prismoissa)

Mariskoolien erikoiserä värit (jotka olen huomannut)

Ruusuvesi (nähnyt myynnissä vain prismoissa)
Tuummanharmaa

Lisäksi prismoissa on ollut myynnissä Smaragdin ja Vedenvihreän väriset mariskoolit ilman laatikkoa.

Nämä värit ovat olleet myös aikaisemmin tuotannossa (saattaa olla vieläkin virallisesti tuotannossa).

Hiukan koomisia asoita myös tuli tänä vuonna tehtyä näin keräilyn merkeissä. Sitä on lähdetty todella nopealla päätöksellä kauppaan ostamaan jotain Iittalan tuotetta. Koskaan aikaisemmin en ole juossut jonkun keräilyyn liittyvän tavaran vuoksi.

Yksi todella huolestuttava ilmiö on saanut koomisia piirteitä.

Olen nyt tänävuonna saanut lukea lehdistä virheellistä tietoa, niin Aalto maljakoista, kuin mariskooleista. Huutokaupat myyvät feikkejä mariskooleja aitona. Antaa hyvän kuvan huutokauppojen pitäjien epäammattimaisuudesta, jotkut tiedot olisi ollut helppo tarkistaa.

Lisäksi on muutaman kerran etsinyt keräilyesinettä, kun muistaa, että omistaa sellaisen, mutta ei löydä sitä.

Etelä-Suomen sanomissa ollut artikkeli 28.10.2018


Olen nyt tässä pienen ajan sisällä lukenut, kuinka huutokauppa yrittää huutokaupata feikkejä mariskooleja.

Nyt sitten Etelä-Suomen sanomat ovat tehneet jutun, jossa kerrotaan suomessa tehtävästä desing tuotteista (artikkeli löytyy painetusta lehdestä, ei www-sivuilta). Artikkelissa mainitaan, että mariskooleja tehdään Iittalassa.

Artikkelin kuvassa on feikki pieni mariskooli (pienten aitojen valmistus on lopetettu).

Muutama keräilijä laittoi lehdessä kirjoittajana mainitulle toimittajalle viestiä, että kuvassa on feikki mariskooli.

Toimittajan vastaus oli, että hän ei ole kuvia valinnut, vaan kuvittaja.

Kuvittajana toimiva henkilö ei siis tunnista aitoa suomalaista ja suomessa tehtyä pientä mariskoolia.

Nyt voin todeta, että en ihmettele enää tätä asiaa. Monissa myyntipalstoilla on kova vääntö, että kyllä minun mariskoolini on aito. Luin ihan lehdestä. Tässä vaan on oikein malli esimerkki siitä, että aina ei näköjään faktojen tarkistaminen onnistu lehdistöltäkään.

Ei ole ihme, että jotkut tuntuvat olevan pihalla, kuin lumiukko.

Kiitos keräilijälle, joka huomasi tämän artikkelin. Kuinkahan moni sai taas hieraista silmää ja aamukahvit väärään kurkkuun.

Asiantuntijallekin voi tulla virhearviointi


Aloitan isolla kiitoksella eräälle toiselle kerälijälle. Itse en välttämättä olisi huomannut tätä asiaa.

Bukowskis huutokaupasta löytyi neljä mariskoolia huutokaupan kohteena.

Se, että huutokaupataan, ei ole uutta kenellekään. Se oli uutta, että huutokaupan kohteessa oli 2 aitoa ja 2 ei aitoa eli feikkiä mariskoolia.

Kohteessa oli iso siniturkoosi ja pieni koboltinsininen mariskooli, jotka olivat aitoja. Lisäksi vaaleanvihreän sekä lilan sävyiset, jotka olivat feikkejä (ei Iittalan tekemiä tuotteita).

Lähtöhinnaksi oli laitettu 1 500 kruunua ja kohteessa oli hintavaraus. Kirjoittaessani tätä kirjoitusta tarkistin valuuttamuuntimen avulla, mitä tämä olisi ollut euroissa. Lähtöhinta olisi ollut 145 euroa. Tämä on mielestäni aika kova hinta, vaikka olikin aito koboltinsininen pieni mariskooli mukana kohteessa.

Huutokaupan sivu 18.10.2018 Huutokaupan kohde lähempää

Hämmästyksen ja ihmettelyn aihe oli, että kyseisen Bukowskis huutokaupan asiantuntija Anna Heathcote-Ball ei ollut tunnistanut aitoa marikoolia feikistä. Iittalahan on tuotenimisuojanut mariskoolin, joten sen tekemistä tuotteista saa ainostaan käyttää nimeä Mariskooli.

Asiantuntijalla on ollut nähtävissä aidot Iittalan tekemät mariskoolit. Joten olisi luullut, että hän osaisi erottaa aidon ja feikin toisistaan. Joskus tuoteväärennöksen erottaminen on hankalaa, mutta tämän lilan sävyisen feikin näki heti ja vaaleanvihreäkin oli ihan selkeä feikki, kun vähän keskittyi katsomaan kuvaa.

Tämä on vaan oikeastaan surkuhupaisaa.

Kun kirjoitan tätä kirjoitusta, on kyseiset tuotteet poistettu huutokaupasta Bukowskis:lta. Tiedän, että muutama keräilijä laittoi heidän asiantuntijalle sähköpostia ja kertoi, että heidän huutokauppakohteessa on kaksi feikkiä ja kaksi aitoa mariskoolia.

Nyt vahvistui edelleen se, että kun keräät jotain lasia tai mitä tahansa opettele asioita itsenäisesti ja seuraa erilaisia julkaisuja, myös kriittisesti.

Vaikka kuvat on Bokowskin huutokaupasta, samanlaisia virheitä löytyy myös muista huutokaupoista. Myydään pieniä mariksooli jäljitelmiä aitona, vaikka ne eivät ole aitoja. Näitä virheitä löytyy suomalaisissakin huutokaupoissa ja vielä erittäin arvostetusssa sellaisissa (Helander ja SHM Finland Oy).

Pienet mariskoolit


Isojen Mariskoolien rinnalle on tehty pieniä mariskooleja vuosina 2008 – 2015.

Nämä ovat 120 mm korkeita ja noin 100 mm haljaisijaltaan.

Virallisia värejä on 23.

Lisäksi on Lila, Ruusuoliivi ja Turkoosi pieni mariskooli olemassa.

Lila (Lila 120 mm mariskooli)

Ruusuoliivi (Ruusuoliivi 120 mm mariskooli)

Iittala on itse ilmoittanut, että kaikissa pienissä mariskooleissa lukee lasissa Marimekko ja niissä on pohjassa myös muottinumero.

Jotkut värit ovat todella hankalia tunnistaa kuvista, täytyy tietää ostoajankohta.

Vihreä on sama vihreä, vaikka sitä on tehnty kolmena eri vuotena.

Alunperin tämä tuli K-ketjulle muistaakseni Citymarketteihin keräilyvärinä. Sen jälkeen joulusesonki värinä myyntin muutamana vuonna. Väriä ei ole saanut kaikista kaupoista. Anttilasta muistaakseni ostin omani vihreän pienen mariskoolin.

Laitan tähän kuvat näistä virallisista väreistä:

Harmaa (2010 – 2015) Hiekka (2008 – 2014)
Karpalo (2014 – 2015) Keltainen (2009 – 2011)
Kirkas (2008 – 2015) Koboltinsininen (2010 – 2013)
Lohenpunainen (2013 – 2014) Matta kirkas (2008 – 2015)
Metsänvihreä (2013 – 2014) Musta (2008 – 2013)
Omenanvihreä (2009 – 2014) Pomeranssi (2009 – 2011)
Punainen (2008 – 2014) Purppura (2009 – 2010)
Rion ruskea (2011 – 2012) Sade (2014)
Siniturkoosi (2008 – 2012) Ultramariininsininen (2008 – 2009)
Vaalea vaaleanpunainen/Pale Pink (2013 – 2014) Vaaleanpunainen/Sweet Pink (2008 – 2012)
Pieni_vedenvihreä
Vaaleansininen (2008 – 2014) Vedenvihreä (2010 – 2014)
Vihreä (2009, 2011 ja 2012)

Virallisten värien lisäksi Outlet ja Store ovat myynneet väliväriä ja 2 -laatuisia mariskooleja. Joten voit löytää aika erikoisenkin sävyisiä pieneiä mariskooleja.

Lisäys 28.9.2018

Kiitos tarkkaavaiselle lukijalle, yksi kuva on puuttunut ja se on ollut vedenvihreä. Samalla laitoin kuvat aakosjärjestykseen. Vedenvihreän kuvan olen saanut toiselta keräilijältä. Oman kuvan tästä väristä olen onnistunut kadottamaan.

Kuinka pitkän ajan jälkeen olet vielä valmis purkamaan kaupat ? ?


Mitä tapahtuu, kun ei olla tyytyväisiä asioihin? Kuinka pitkän ajan kuluttua, olet vielä valmis purkamaan kaupat?

Kun ostat yksityiseltä käytetyn tavaran, vaikka se olisi keräilykohde, niin sinulla on tiettyjä velvollisuuksia niin ostajana, kun myyjänä. Olen ollut Facebookissa ja erilaisilla nettimyyntipaikoissa, jo kauan. Joten kaikenlaisia on tullut vastaan. Viimeisin on sitten tehnyt sen, että poistuin kaikista ryhmistä, vaikka tämä onkin minulle erittäin rakas harrastus.

Tästä harrastuksesta on alkanut tulla painajainen. Ei siksi, että en löydä mielenkiintoisia keskusteluja, vaan siksi, että joidenkin kateus, ahneus ja välinpitämättömyys on tullut todella hyvin selväksi.

Nyt kerron lyhyesti ja ytimekkäästi, mikä sai minut poistumaan Facebook ryhmistä.

Olen myynyt yhden Mariskoolin lokakuussa 2015, hintaa en nyt kerro. Kunto oli tietenkin käytetty ja tässä oli muutama ilmakupla ja sekä valmistusvirhe, joka ei ollut näkyvällä paikalla, mutta näkyi varmasti myyntikuvissa.

Nyt tämän vuoden huhtikuussa myin samalla henkilölle toisen Mariskoolin, tietenkin laitoin silloinkin hyvät kuvat ja mainitsin virheet. Postipoika auttoi minua ja häntä. Laitoin hänelle viestiä, että onko tämä tullut perille ja onko tyytyväinen, enemmin en halua käyttää rahojani.

Nyt tulee se pommi tai isku minulle, tähän huhtikuussa myytyyn ollaan tyytyväisiä, mutta ei lokakuussa myytyyn. Valitetaan virheestä, no ei mitään, myönnän virheen, koska se näkyy kuvissa. Tarjoudun lunastaman kyseisen mariksoolin takaisin.

Hän oli saanut tarkistaa kyseisen Mariskoolin, kun rakas puolisoni oli vienyt sen sovittuun tapaamispaikkaan, kun hän oli tulossa samaan kaupunkiin tapaamaan lapsuuden aikaisia ystäviään. Tiedän, puolisoni on pyytänyt häntä tarkastamaan Mariskoolin, se että ei tarkasteta kunnolla ja sen jälkeen ei mitään viestiä tässä näiden kauppojen välissä.

Ostajalla on velvollisuus tarkistaa tavara ja kertoa, jos jokin on hänestä ns. väärin, eli ei miellytä. Sen jälkeen voidaan keskustella kaupanpurusta tai alennuksesta. Yksityisten välisessä kaupassa ei ole kuluttajasuojaa, eikä myöskään heitä koske kauppalaki kaikilta osilta.

Aluksi kaikki oli, ihan hyvin, että kyllä se käy. Jostain syystä se ei sitten olisikaan käynyt hänelle. Vaan olisi pitänyt vaihtaa toiseen vastaavaan mariskooliin.

Tämä ei taas käynyt minulle, en periaatteessa silloin suostu vaihtoon, jos yli viiden kuukauden jälkeen tehdystä kaupasta aloitetaan valittamaan. Reklamaatio aika on mielestäni liian pitkä ja kohtuuton.

Laitoin sitten kauppasumman ja muut kulut tilille.

Sitten alkoi se vääntäminen ja meni henkilökohtaisuuksiin.

Minun käskettiin hommata parempi lääkitys ja lisäksi esto päälle Facebookissa, kun en suostunut muuhun kuin siihen, että postipoika toimii kuriirina.

Tyypillstä some huutelua tuo ja todella lapsellista. Kyseinen henkilö ei ole koskaan tavanut minua ja ei tiedä, mitään minun yksityiselämästä ja siitä mitä siihen kuuluu, en kirjoita siitä tässä blogissani. Siihen on ihan oma blogi.

Myönnän, laitoin sivuston ylläpidolle, ehkä ns. kiukkusta vastinetta, mutta ei tätä ihan purematta niellä voinut.

Minun kotiini ei ihan kaikki kävele sisälle, vaikka muuten olenkin avoin ja oveni aukeaa melkein kaikille. Jossain on raja.

Yleensä, jos joku laittaa Facebookissa eston päälle, on se merkki, että kaikki ei ole kunnossa ja silloin suosittelen ottamaan yhteyttä viranomaiseen ja tekemään tutkintapyynnön. Minä päätin joustaa sen verran, että odotan määräaikaani.

Yksi ihminen voi tehdä sen, että sinun mittasi täytyy ja toteat, että nyt riittää.

Minä vedän nyt happea ja toivotan kaikille lukijoille, antoisia ja onnistuneita kauppoja. Toivottavasti ei teidän tarvitse kohdata samaa vihaa ja älytöntä tekstiä.

MINÄ EN TULE KERTOMAAN KENELLEKÄÄN HENKILÖN NIMEÄ.

Jokainen voi itse miettiä, miltä tuntuu tälläinen toiminta ja onko se oikeudenmukaista, kohtuullista ja fiksua.

Lisään tähän nyt tämäkin, minä en tule palaamaan näihin ryhmiin. En voi olla tuollaisen kanssa samassa ryhmässä. Minusta tälläinen käytös on jo sellainen asia, josta pitäisi poistaa ryhmästä. Joten tavataan muualla, jos onnistutaan törmään, minä pystyn jatkamaan elämääni.