Avainsana-arkisto: Nauru

Mitä tehdä, kun alkaa ahdistaa liikaa ?

Monta vuotta olen ollut facebookissa eri ryhmissä, jossa ollaan keskusteltu eri asioista.

Nyt olen tulossa tieni päähän näissä ryhmissä, toistaiseksi. En siksi, että olisin suuttunut tai muuta vastaavaa. Olen vaan jotenkin tullut erittäin surulliseksi näissä ryhmissä.

Olen huomannut, että joskus toiset ryhmässä olijat ovat toiselle, oman pahan olon oksennusastia. Halutaan olla tahalteen toiselle ilkeä. Itse huomasin, että oma kyynisyys alkoi nostaa päätään ja tästä en itse pidä.

Oma rakas harrastuskaan ei enää tuota iloa, mitä haluaisin. Vaan pahaa mieltä, joten silloin on hyvä vetäytyä. Jatkaa elämää ja harrastusta muuta kautta, jos näin haluaa tehdä.

Seuraavilla laulujen sanoilla on suuri merkitys omassa elämässäni.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani, upeista sanoista ja kokemuksesta, voidaan tuoda myös tähän harrastukseen. En väitä osaavani tätä kieltä, mutta tämä kieli on ollut yksi kantavista voimista elämässäni (viittomakieli).

Kaija Koo, Minun tuulessani soi (tämän olen yhdessä muutaman muun sen aikaisen harrastajan kanssa kääntänyt viittomakielelle, tulkintoja on monia, kuten aina, kun jokin asia käännetään toiselle kielelle) ja Jari Sillanpää, Ansaitset kultaa

      Kaija Koo

      Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kuin sinä
      Sinun silmäsi aamullakin loistaa tähtinä
      Minä tahtoisin piirtää sinun kasvosi tauluun
      Minä tahtoisin siirtää sanasi tähän lauluun
      Sinä olet minun ilta
      Päiväsiestan tee
      Olet kultainen kuunsilta yli raivoovan veen
      Sinä olet eri maata. Ei sitä kartalla näy
      Eikä sieltä tahtoisi pois, kun kerran siellä käy

      Minä tiedän sinun aina olevan siellä
      Mihin ikinä tieni mennä voi
      Aivan tiettömälläkin tiellä minun tuulessani soi
      Muistan sinut kun olin se tyttösi nuori
      Ei kaikki osunut kohdalleen
      Ei sinulle riittänyt ulkokuori ja tyttö otti jalat alleen

      Jari Sillanpää

      Mä vannon, ja vannon, ja vannon huomenna sekoiluni päättyy mut ehkä tiedät.
      Mä jatkan, ja jatkan, ja jatkan kunnes sun sydämesi särkyy ja jätät meidät.
      Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa.
      Hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna.
      Sua kohdella niinkuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua.

Nämä sanat tuntuvat parhaiten kuvaavan tunnelmaani, joten ennen, kun kuolen sisältä aivan kokonaan, on parempi poistua ja jatkaa omia polkuja.

Ne ehkä tuovat taas sen ilon ja naurun elämääni.