Avainsana-arkisto: Ilo

Blogien kuvien lainaaminen, vol 2


Onko kukaan lukijoista miettinyt tätä asiaa, miltä tuntuu huomata asioita.

Käyn omalla vapaa-ajallani kuvaamassa esim. Iittalassa Desingmuseossa.

En omista ajolupaa, joten minun täytyy pyytää ystävää, sukulaista tai puolisoa lähtemään kanssani erikseen kyseiseen museoon tai näyttelyyn kuvaamaan.

Kotiin päästyäni tietenkin raakaan pois ne kuvat, jotka ovat epäonnistuneet tai muuten ei hyviä. Muokkaan kuvat julkaisukelpoiseksi ja laitan kuviin © merkin ja tämän blogin nimen (© Kruununjalokivet.com). Tämän merkin pitäisi jokaiselle kertoa, että kuvaan on jollakin tekijänoikeus.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/16 määrittelee © merkin seuraavasti:

Tekijänoikeusmerkkiä (engl. copyright ’tekijänoikeus’) voidaan käyttää ilmoittamaan, kenellä on teoksen tekijänoikeudet. Tekijänoikeus syntyy lain mukaan automaattisesti sille, joka luo teoksen. Merkintää ei käytetä juoksevassa tekstissä.

Jos, ette ole huomanneet kyseinen blogi ei ole ilmaisella palvelimella, vaan tämä on ihan oma domain osoite.

Joten minä voin myös sanoa miten kuvia tästä blogista käytetään. Katson, että kuvien lainaajat haluavat vain rusinat pullasta.

Kun huomautan jossain facebook ryhmässä niin yleensä tulee anteeksi pyyntö ja joidenkin mielestä asia on sillä kuitattu.

Minä olen nyt aikaa sitten kirjoittanut tähän blogiin selvästi, että kuvien lainaaminen ei ole suotavaa ja kertonut mitä siitä seuraa.

Kun ilmoitan tehneeni tutkintapyynnön viranomaiselle saan viestiä tyyliin, olen ilkeä ja menikö herne nenään. En nyt laita kyseistä meemiä tänne, koska sen varmasti jokainen on nähnyt. Minä en arvosta meemejä lainkaan, minusta ne on lapsellisia. Eikö mitään muuta keksitty ?

Kannattaisi miettiä asiaa vähän laajemmin.

Pidätkö siitä, että toinen ottaa sinun työsi tuloksen internetistä ja lainaa sitä ihan surutta. Sitten, kun huomautat asiasta tulee anteeksipyyntö, ei muuta. Kumminkin sinä olet tehnyt työtä ja käyttänyt aikaasi.

Kuka haluaa olla ensimmäinen, jolta voin käydä poimimassa rusinat pullasta kruununjalokivi@gmail.com sähköpostiin voit ilmoittautua.

Kyllä, tämä on harrastus ja kiva sellainen. Kuvia käytetään paljon väärin.

Yksi todella kuuluisin on matta luumu mariskooli.

Tästä matta luumu mariskoolista kiertää internetissä monta versiota. Ostoilmoituksen ja myynti-ilmoituksen muodossa Tori.fi ja Huuto.net sivustolla. Sen hinta on kalleimmillaan mennyt yli 550 euron Huuto.net palvelussa. Tämä kuva on otettu blogista, jonka pitäjä on yksi mariskoolien keräilijiä.

Sitten joku onneton menee ja ostaa matta luumun ja ei huomaa, että kuvat on otettu blogista.

Rahallinen menetys olemattoman tavaran ostajalle voi olla huomattava. Välttämättä näitä rahoja ei saa takaisin. Ei edes ulosoton kautta, vaikka tekijälle saisikin tuomion oikeudessa. Tekijä voi olla ilman tuloja tai muuta omaisuutta, josta periä tätä tuomittua korvausta.

Kun kerrot, että nyt olet ostanut olemattoman tavaran tulee jotkut viisasteleen sinulle.

Miksi ostit postin kautta ja maksoit etukäteen tilille ?
Miksi olit niin ajattematon ?

Lohduttaa paljon sitä, joka on tullut ostaneeksi olematonta ja rahoittaneen, jonkun elämää, ehkä suurellakin summalla.

Tämä on kiva harrastus, kyllä todellakin. Teet mitä tahansa, niin aina sataa paskaa niskaan.

Mitä tehdä, kun alkaa ahdistaa liikaa ?


Monta vuotta olen ollut facebookissa eri ryhmissä, jossa ollaan keskusteltu eri asioista.

Nyt olen tulossa tieni päähän näissä ryhmissä, toistaiseksi. En siksi, että olisin suuttunut tai muuta vastaavaa. Olen vaan jotenkin tullut erittäin surulliseksi näissä ryhmissä.

Olen huomannut, että joskus toiset ryhmässä olijat ovat toiselle, oman pahan olon oksennusastia. Halutaan olla tahalteen toiselle ilkeä. Itse huomasin, että oma kyynisyys alkoi nostaa päätään ja tästä en itse pidä.

Oma rakas harrastuskaan ei enää tuota iloa, mitä haluaisin. Vaan pahaa mieltä, joten silloin on hyvä vetäytyä. Jatkaa elämää ja harrastusta muuta kautta, jos näin haluaa tehdä.

Seuraavilla laulujen sanoilla on suuri merkitys omassa elämässäni.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani, upeista sanoista ja kokemuksesta, voidaan tuoda myös tähän harrastukseen. En väitä osaavani tätä kieltä, mutta tämä kieli on ollut yksi kantavista voimista elämässäni (viittomakieli).

Kaija Koo, Minun tuulessani soi (tämän olen yhdessä muutaman muun sen aikaisen harrastajan kanssa kääntänyt viittomakielelle, tulkintoja on monia, kuten aina, kun jokin asia käännetään toiselle kielelle) ja Jari Sillanpää, Ansaitset kultaa

      Kaija Koo

      Minä en tiedä mitään, kauniimpaa kuin sinä
      Sinun silmäsi aamullakin loistaa tähtinä
      Minä tahtoisin piirtää sinun kasvosi tauluun
      Minä tahtoisin siirtää sanasi tähän lauluun
      Sinä olet minun ilta
      Päiväsiestan tee
      Olet kultainen kuunsilta yli raivoovan veen
      Sinä olet eri maata. Ei sitä kartalla näy
      Eikä sieltä tahtoisi pois, kun kerran siellä käy

      Minä tiedän sinun aina olevan siellä
      Mihin ikinä tieni mennä voi
      Aivan tiettömälläkin tiellä minun tuulessani soi
      Muistan sinut kun olin se tyttösi nuori
      Ei kaikki osunut kohdalleen
      Ei sinulle riittänyt ulkokuori ja tyttö otti jalat alleen

      Jari Sillanpää

      Mä vannon, ja vannon, ja vannon huomenna sekoiluni päättyy mut ehkä tiedät.
      Mä jatkan, ja jatkan, ja jatkan kunnes sun sydämesi särkyy ja jätät meidät.
      Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa.
      Hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna.
      Sua kohdella niinkuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua.

Nämä sanat tuntuvat parhaiten kuvaavan tunnelmaani, joten ennen, kun kuolen sisältä aivan kokonaan, on parempi poistua ja jatkaa omia polkuja.

Ne ehkä tuovat taas sen ilon ja naurun elämääni.