Pitkästä aikaa ajattelin päivittää tätä blogia.
Miksi nyt? Ajattelee moni. Nyt tuntuu siltä, että voisin kertoa ajatuksiani ja tuntemuksiani.
Korona on saanut monet ihmiset viettämään aikaa paljon itsekseen samoin minunkin, joten olen enemmän kotona kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka olen ollut pois työelämästä jo yli 10 -vuotta.
Tänä vuonna tosin minulla on ollut hiukan järjestelemistä ja asioiden hoitoa todella paljon. Joten siinä mielessä on ollut mielekästä tekemistä. Mutta nämä asiat on pystynyt toteuttamaan kotoa käsin.
Nyt sitten se mistä haluan hiukan avautua. Tämä kuulostaa typerältä, mutta ei minä en vaan ymmärrä tätä ilmiötä.
Kun olen oikaisut jonkun mariskoolin värin oikeaksi ja tämä tieto ei mielytä kyseistä henkilöä alkaa minulla facebookissa laulaa Mesinger. Siis ihan tosi minulle laitetaan yksityisviestiä, kun olen oikaisut selkeästi virheellisen tiedon.
Jotenkin tuntuu turhauttavalta saada viestiä yksityisesti, kun kuitenkin olet laittanut värin nätisti. Et provosoiden.
Mutta karpalo värinä Iittalan lasissa ei ole neodyymi. Neodyymi nimitystä käytetään lasista, joka vaihtaa selkeästi väriä toiseen. Ja näitä värejä on vain kolme. Värit ovat seuraavat:
| ♫ | Ametisti |
| ♫ | Lila |
| ♫ | Ruusuoli |
Joissain väreissä toki sävy vaihtelee siten, että näkyy esimerkiksi lilaa, purppuraa tai keltaisuutta (punainen). Mutta tämä johtuu siitä, kun valo taittaa lasiin. Se ei tee lasista neodyymilasia.
Joten viime viikonloppuna minulla meni lopullisesti kuppi nurin. Poistuin näistä ryhmistä ja siivosin Mesingerini täysin. Tein päätöksen, jos minua lähestytään selkeästi vain sellaisen tiedon saamisessa, jonka löytää helposti Googlella. Jätän vastaamatta, tämä ei ole enää kivaa. Sillä olen harrastanut tätä suomalaista lasia vuodesta 2013 ja monenlaisia asioita on tapahtunut. Osassa näistä voitaisiin kuvailla sanoilla suoranainen kiusaaminen.
Minä en pidä siitä lainkaan, sen verran kovaa on yksityiselämässäni saanut kokea henkistä väkivaltaa ja kiusaaminen on sitä pahimmiillaan. Ne arvet eivät näy päälle. Ja mikä on kiusaamista, sen voi jokainen määrittää eritavalla. Minä määritän sen ehkä hiukan eri tavalla, kuin joku muu, mutta minulle se on sitä, että toisen vitsit loukkaavat tai löydät itsestäsi kirjoituksia, jossa arvostellaan sinun harrastusta ja sen toteuttaamista. Jos sinulla ei ole siihen mahdollisuutta tai et ymmärrä sitä, niin kunnioita silti toisen harrastusta. Kun kirjoitat jotain, voisit pysähtyä ja miettiä sitä, voisitko sanoa ne sanat hyvällä omalla tunnolla toislle kasvotusten? Jos et voi, voit silloin pitää mölyt omana tietona.
Sitten se suostus tälle kesälle
Tänä keäsänä Suomen lasimuseo on järjestänyt Riihimäellä kesänäyttelyn Heikki Orvolan tuotannosta.
Kyseinen näyttely on sellainen, että jos on vähänkään kiinnostunut Heikki Orvolan tuotannosta. Niin suositelen. Se on läpileikkaus Orvolan pitkästä taiteilija urasta. Siellä on siis käytötkeramiikkaa, kuin lasitaideteoksia sekä myös muuta taidetta Orvolalta.
Suomen lasimusoessa on myös Timo Sarpanevan tekstiilitaidetta esillä. Tämä on vähemmen tunnettu taidemuoto Sarpanevalta.
Pysyvästi siellä on esillä käyttölasia ja esimerkiksi Alvar Aallon maljakoita. Löytyy Iittalan tuotannosta ihan hyvä esittely.
Olen käynnyt siellä itse muutaman vuonna ja olen menossa taas uudelleen tänä vuonna kuvaamaan.