Avainsana-arkisto: Iiittala

Kierrätyslasista tehdyn Aalto maljakkon signeeraus

Iittala ilmoitti keväällä tekevänsä uniikkeja aalto maljakkoja kierrätyslasista.

Nyt on kerrottu kuinka sellaisen maljakon tunnistaa, kun se tulee kauppoihin tai minne nyt tuleekin myyntiin.

Signeeraus tulee olemaan erilainen.

Signeeraus on seuraavanlainen ”Kierrätyslasista valmistetut Aalto-maljakot tunnistaa pohjaan laserilla tehdystä recycled-merkinnästä.”

Kuvaa tästä ei ole vielä saatavissa, koska en ole vielä yhtäkään tälläistä maljakkoa nähnyt livenä.

Lähde:

Ylen juttu Aalto-maljakon signeerauksesta

Aamulehden juttu 09.12.2019

Aamulehdessä on juttu Iittalan lasitehtaalta työskentelevistä lasinpuhaltajista.

Kyseisessä jutussa on myös paljon lasiosaamisen historiaa. Ja tähän tekstiin laitan paljon lainauksia kyseisestä jutusta.

Kuten on tiedety, lasinpuhaltajan työ on vaativaa ja tarkkuutta vaativa fyysinen työ. Kaikki työvaiheet vaativat tekijältä paljon. Ja jutussa on henkilö, joka on työskennellyt Iittalan lasitehtaalla Hämeenlinnassa juttua kirjoitettaessa 14 vuotta.

Kyseinen henkilö on erikoistunut Toikan lintuihin ja kertoo, että ”Lasinpuhaltaja ei ehdi koko uransa aikana oppimaan kaikkea sitä, mitä tässä työssä on opittavaa”. Henkilöllä on lasiartesaanin tutkinto.

Kun tehdään Toikan lintu. Itse linnun tekemisessä ei ammattilaiselta mene kauaa. Linnun jäähtyminen taas vie tunteja.

Tämä johtuu siitä, että lasimassa 1450 asteista ja jäähtyy todella nopeasti. Kun lasimassa on jäähtynyt liikaa, sitä on vaikea työstää lasinpuhaltajan. Jähtyminen poistaa myös lasissa oleet jännitteet.

Alvar Aalon Savoy-maljakon valmistaminen edellyttää viiden vuoden työkokemusta. Eli ei ihan heti onnistu kaikilta.

Iittala ei paljasta tuotantomääriä, liikevaihtoon tai kannattavuuteen kuuluvia asioita.

”Edes Iittalan lasimyymälän työtekijät eivät saa tietää, montako Aalto-maljakkoa lasitehtaalta matkaa maailmalle.”

Samassa jutussa on myös Iittalan vastuullisuutta ympäristöön ja muihin.

Lyhyesti kerrottuna. Iittalan lasitehdas on ympäristövastuullinen tehdas. Se kierrätää rikkinäiset ja vialliset tuotteet. Kirkas Mänki voidaan käytää uudelleen, joten se myös käytetään.

Iittalan lasitehdas työllistää tällä hetkellä noin 200 henkilöä.

Lasiteollisuuden historia

Ensimmäinen lasitehdas on perustetiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1681. Vielä 1800 -luvulla Suomessa oli lasitehtaita kymmeniä. Nykyään Iittala on pohjoismaiden suurin käyttölasia valmistava lasitehdas. Iittalan historia on monivaiheinen ja syinen. Iittalan lasitehdas on perustettu vuonna 1881. Iittalan historian voisi kirjoittaa myöhemmin ihan omana tekstinä.

Suupuhallus

Suupuhallus on pysynyt vuosien saattossa samanlaisena ja tämä taito on pysynyt samana tehtaan historiassa. Tehdas on reilusti yli 135 vuotta ollut toiminnassa.

Lasinvalmistus

Hiekka on yksi suurimmista materiaalista, kun valmistetaan lasia. Lasissa käytetään noin 60 – 70 prosenttia hiekkaa. Hiekka on pohjameren hiekkaa ja sitä tuotetaan Belgiasta. Hiekan aluperällä on väliä. Suomalainen hiekka värjäisi lasin vihertäväksi. Lisäksi lisätään Kalsimkarbonaattia, soodaa sekä muita aineita. Saadaan lasin raaka-aine eli Mänki. Väri lasiin saadaan maametalleista, mutta tämän enempää ei Iittala halua asiaa valoittaa.

Väri

Aktiivisessa käytösssä Iittalalla on 20 väriä, mutta Toikan linnuissa värejä on käytössä noin 70 eri väriä. Arkistossa on kaikkiaan 200 eri väriä. Iittlan yksi erikoisosaaminen on juuri värilliesssä lasissa. Siksi ei tietenkään ole järkeä paljastaa kaikkia tähän liittyviä tietoja. Kilpailu on tälläkin alalla varmasti kovaa.

Puumuotit

Osa muoteista tehdään Tervalepästä ja säilytetään läheisessä Äimä-järven pohjassa. Sieltä sitä sitten otetaan tarpeen mukaan. Kun muotti kuivuu, se kutistuu. Se taas muuttaisi esineen mittoja.

Tervaleppä muotissa ei ole syitä, eikä siihen synny pihkaa. Ongelmana on Tervelepän saatavuus, vaikka Fiskarssin emoyhtiöllä on metsää. Tervalepän suhteen Iittala tai Fiskars emoyhtiö ei ole omavarainen.

Tähän on käytetty todella paljon lähteenä Lasitehtaassa kaikkein vaikeimpia töitä pystyy tekemään vain muutama erittäin kokenut lasinpuhaltaja – esimerkiksi Alvar Aallon kuuluisan maljakon valmistaminen edellyttää vähintään viiden vuoden kokemusta

Etelä-Suomen sanomissa ollut artikkeli 28.10.2018

Olen nyt tässä pienen ajan sisällä lukenut, kuinka huutokauppa yrittää huutokaupata feikkejä mariskooleja.

Nyt sitten Etelä-Suomen sanomat ovat tehneet jutun, jossa kerrotaan suomessa tehtävästä desing tuotteista (artikkeli löytyy painetusta lehdestä, ei www-sivuilta). Artikkelissa mainitaan, että mariskooleja tehdään Iittalassa.

Artikkelin kuvassa on feikki pieni mariskooli (pienten aitojen valmistus on lopetettu).

Muutama keräilijä laittoi lehdessä kirjoittajana mainitulle toimittajalle viestiä, että kuvassa on feikki mariskooli.

Toimittajan vastaus oli, että hän ei ole kuvia valinnut, vaan kuvittaja.

Kuvittajana toimiva henkilö ei siis tunnista aitoa suomalaista ja suomessa tehtyä pientä mariskoolia.

Nyt voin todeta, että en ihmettele enää tätä asiaa. Monissa myyntipalstoilla on kova vääntö, että kyllä minun mariskoolini on aito. Luin ihan lehdestä. Tässä vaan on oikein malli esimerkki siitä, että aina ei näköjään faktojen tarkistaminen onnistu lehdistöltäkään.

Ei ole ihme, että jotkut tuntuvat olevan pihalla, kuin lumiukko.

Kiitos keräilijälle, joka huomasi tämän artikkelin. Kuinkahan moni sai taas hieraista silmää ja aamukahvit väärään kurkkuun.

Second hand yritysten myynti verkossa

Selailin tässä erään yrityksen myyntisivuja internet:ssä ja järkytyin.

Yrityksen myyntikuvissa on selkeästi ei Iittalan tai Nuutajärven tekemä valkoinen mariskooli. (http://kruununjalokivet.com/?p=768)

Tuotteidn värit olivat ristiriidassa kuvien ja tekstin kanssa. Kuvassa oli ehkä pieni purppura mariskooli, joka myytiin vaalea lilan nimellä (vaalea lilan nimistä pientä mariskoolia ei ole tehty virallisena värinä), pieni ruusuoliivin kuvassa oli keltainen tai rionruskea mariskooli. Pientä rubiininpunaista mariskoolia ei ole valmistettu, joten tämä on pelkkä punainen tai karpalo. (http://kruununjalokivet.com/?p=2344)

Löytyi sieltä kivi kynttilälyhdyissäkin, jotka myytiin siten, että väri ilmoitettin virheellisesti. Kivi kynttilälyhtyä on tehty vain 6 cm ja 8 cm korkeana. Isommat Kivi kynttilälyhdyn näköiset tuotteet ovat maljakoita. (Pienet http://kruununjalokivet.com/?p=1891 Isot http://kruununjalokivet.com/?p=2440)

Muita en lähtenyt tutkimaan, koska etsin Kivi maljakoon liittyvää asiaa. Heidän sivuilla kuvassa oli maljakko, mutta teksti kertoi sen olevan tuikku, joka on 12 cm korkea. Tähän, kun laitat tuikun niin rikki menee lähes 100 varmasti. Tämä on niin paksua lasia, että ei kestä tuikun tuomaa lämpötilan vaihtetua. (http://kruununjalokivet.com/?p=2466)

Miksi kirjoitan???

Vastaan tähän näin, mietin mikä vastuu on yrityksellä? Tuotekopioiden myynti on kielletty suomessa, toki Mariskooli ei ole tuotesuojan piirissä, mutta on tuotenimisuojan piirissä. Joten vain aidosta Iittalan tai Nuutajärven valmistamasta mariskoolista saa käyttää nimeä mariskooli. Iittala on marimekon sopimusvalmistaja. Kivi kynttilälyhdyillä on tuotesuoja.

Nyt jos onnistuisin ostamaan tuon pienen ruuusuoliivin mariskoolin ja tulisi jokin muu väri, kuin mitä luvattiin. Olisin oikeutettu kaupan purkuun ja jos yritys ei suostuisi siihen vosin viedä asiaa kuluttajasuojalain mukaisesti eteenpäin. Jos emme pääsisi sopimukseen, niin asian voisi viedä käräjäoikeuteen. Olisiko yrityksellä varaa? En ota tähän kantaa.

Olen itse ostanut Saksalaisesta verkkokaupasta turkoosinaa myydyn pienen mariskoolin, joka oli todellisuudessa siniturkoosi. Kaupan purkuun tarvitsin jopa EU-kuluttajaneuvonnan apua, mutta sain loppujen lopuksi kaupan purettua ja omat rahani takaisin. (http://kruununjalokivet.com/?p=1604)

Kirjoitan tämän siksi, että kannattaaa opetella tietoa ja tutkia itsekin, ei vain luottaa ihan kaikkiin Second hand tyylisiin kauppoihin. Siellä asiantuntijuus ei aina välttämättä ole kaikkein paras.

Laitoinko viesti kyseiseen yrityksen??

Tietenkin laitoin, nyt odotan mitä vastaa vai vastaako lainkaan.

Tässä tekstissä on käytetty apuna muidenkin keräilijöiden huomioita, itse en olisi kaikkiin kiinnittänyt huomiota. – Kiitos teille –